Tonje kirjotteli omassa blogissaan siitä, miten uskomattoman hyviä kavereita täältä on saanut. Mähän olin henkisesti valmistautunut siihen, että vihaan salaa kaikkia ja en saa yhtään kaveria koko vaihtarivuoden aikana hehe. Mutta mehän tutustuttiin ihan sairaan moniin ihmisiin jo ekalla kouluviikolla, ja mulla on nyt monia hyviä kavereita koulussa. Ja paljon sellasii puolituttuja joille voi jutella esim käytävällä ja moikata kaupungilla. Sitten on mun parhaat kaverit, Tonje ja Izzie, keiden kanssa oon yhtä läheinen ku mun omien suomalaisten parhaiden kavereiden kanssa. Tonjehan nyt on mulle kuin sisko kun jaetaan huone ja kaikki. Izzietä en ees tuntenut yhtään kun menin ekaa kertaa niille yöksi. Tonje oli sillon Lontoossa ja yks toinen tyttö kenen piti tulla kanssa perus viime tipassa. Mut mehän tultiin ihan sairaan hyvin juttuun ja meil oli ihan samat mielipiteet kaikesta. Ehkä se on sellanen soul sister. Tänään viimeks kaikki naurettiin vedet silmissä study roomissa niin kovaan ääneen et opettaja tuli valittamaan kun me nautittiin opiskelusta liikaa. Vaikka siihen on melkeen kaks kuukautta niin joka päivä mielessä vilahtaa kamala ajatus siitä, että kohta sanotaan heipat. Eihän se ikuisiks ajoiks ole, mutta ei se tuu enää koskaan olemaan sama. En varmasti koskaan tuu jakamaan huonetta Tonjen kanssa. Eikä Izzie tule pelastamaan mua psykan tunnilla kun mun pitäis lukea ääneen teksti, jonka kaikki termit on about Frustration-Aggression Hypothesis.
![]() |
Kaunista :) |
![]() |
Pätee ystäviin maailmalla nyt, ja kohta meihin täällä |
Nyt hyvää yötä mulle, huomenta Suomeen ja amerikkalaisille hyvää iltaa kai! pus :)
Halaus äidiltä!
VastaaPoista