juoksua ja ruokaa

Lauantaina heräsin uutta intoa täynnä!

Aamulla olin yksin kotona, joten paistoin lättyjä!! Yritin olla mukaterveellinen ja oli siis myös marjoja ja banaania mukana. Tosin toi nutella nyt kröhöm ei oo mitään terveellistä. Eikä rasvassa paistetut lätytkään. Kuva onnistuneesti huijaa, että niitä olisi ollut vain yksi. Totuus on jotain muuta.

Kun lätyt oli vähän sulaneet mahassa (ei kyl tarpeeksi) niin päätin lähtee vuoden ensimmäiselle ulkolenkille. Mun asu oli ihan sopiva ottaen huomioon sään (älkää kertoko Tonjelle et varastin sen juoksupöksyt), koska aamulla oli satanut lunta. Se kyllä suli heti, mutta kuitenkin oli sen verran kylmä että hengitys huurusi. Aluksi aattelin et korvat jäätyy mutta kyllähän siinä alkoi soijaa pukkaa. Puhuin itsekseni ennen lähtöä ääneen itselleni ja sanoin että älä ota paineita, voit juosta vaikka 15 minuuttia. Se lopulta kuitenkin venyi 1h 30 minuutiksi, oon aika ylpeä! En tunne Chelttist nii kauheen hyvin, mutta kyl mä ihan hyvin onnistuin juoksemaan ympäriinsä eksymättä. Kyllä huomaa et verrattuna viimekesän juoksemiseen sujui iha sairaan hyvin, kiva huomata et salilla käynnistä on ollut jotain hyötyä.

Ennen kuin lähdin Izzielle päätin syödä jottain, ja jääkaapistä ja jämistä kokkasin tuollaista:) toi liha on siis pekonia, mikä on täällä aivan erilaista kuin Suomen pekoni. Tää on sellasta paksua.

Izziel ei mitään erityistä, katseltiin vähän leffoi ja leikittin sen koiran kanssa. Ja syötiin sipsei ja pitsaa. Tänään aamulla Izzien äiti teki meil aamupalaa sänkyyn ja myöhemmin vielä sunday roastia. Ja suklaakakkua. Mun kohtaloksi koitui et heti kun tulin kotiin niin piti vielä syödä toinen roasti, koska en kehdannut sanoo et olin syönyt jo. Ja vielä mansikoita kermavaahdolla.

Olipas ruokapainotteinen postaus. Hauskaa viikkoa teille, meitsi jatkaa lomailua! :)

pieni hermoromahdus

Tänään koulussa selvisi, että vieläkään jotkut ei olleet tajuneet että ollaan Tonjen kanssa vaihtareita. Yksi tyttö sanoi kauhuissaan et miten oot voinut tulla tänne ilman vanhempiasi, ja että se oli ollut viiden päivän leirillä vähän aikaa sitten ja ollut ihan hirvee ikävä kuulemma. Sitten ne vasta kauhistuu kun kuulee et mulla on kaksoissisko Amerikassa. Mut aika ärsyttävää on se, kun heti eka kysymys on et ollanko me identtisiä. Ja kun vastaan et ei niin sitten ne on vaan et huh no onneksi. Tai siis wtf, mitä se muka vaikuttaa siihen kuinka paljon Annaa ikävöin ollaanko me identtisiä vai ei? Ja ihan hirveetä kun kaikki alkaa siin ympärillä sit kyselemään et onko sulla ikävä sun perhettä niin tietty siinä nyt vähemmstäkin tulee tippa linssiin.

 Cheltenhamiin on nyt tullut kauhea myrsky, ja se koettelee mun hetkellisesti heikkoa mielenterveyttä. Mun ja Tonjen ikkuna nimittäin ei pysy kiinni kun tuulee. Kuullostaa pieneltä ongelmalta, mutta kun yöllä herää viiden minuutin välein siihen että ikkuna on auki ja jäätävän kylmä tuuli ja sade tulee sisään mun päälle niin se oikeesti rasittaa. Jossain kohtaa yötä yritin etsiä jotain millä sitoa/liimata/teipata/muurata/lukita sen ikkunan, ja en löytänyt mitään muuta kuin sukkikset niin niillä sitten taiteilin hienon systeemin josta on havainnollistava kuva tossa alapuolella. Siitä huolimatta tuulenpuuskan aikana ikkuna on  noin viiden senttimetrin raolla.

jep, jesaria en löytänyt

 Mutta onneksi nyt alkoi kahden viikon pääsiäisloma niin tulee vähän vaihtelua arkeen:) Tonje lähti tänään Lontooseen moikkaamaan siskoaan maanantaihin asti ja mä meen huomenna Izzielle. Ensi viikon torstainahan äiti ja isä tulee Lontooseen kanssa, ja ne tapaa Tonjenkin. Ja tänään on ihan kivojakin juttuja tapahtunut, mm. sain eilisestä median harjoituskokeesta (mikä on kuitenki periaattees oikee) niin Bn mikä on joku 8-9 vissiin! Lisäksi tänään meillä oli erityiskoulupäivä, joten ei oikeestaan ollut oikeita tunteja. Mä ja Tonje pelattiin kahta meidän luokkalaista poikaa ja kahta opettajaa vastaan Aliasta, eikä edes hävitty mitenkään kauheesti. Pitää kuitenkin ottaa huomioon et se on aika haastavaa selittää englanniksi ja muutenkaan ei tiedä melkein mitään sanoja.

Tällänen mä yleensä oon, energinen ja pirtee. Toivottavasti huomenna tälläinen fiilis :)

Ps. Ei tarvii huolia musta, varmaan tälläiset hetkelliset väsymyksen aiheuttamat ikäväkohtaukset on ihan normaaleja meille vaihtareille. Kyllä tästä hyvällä ruualla ylös noustaan. Ja huomenna on uusi päivä! :)