Överit!

Ajattelin kertoa teille suomalaisen ja englantilaisen ihmisen eroista. Koska joku teistä voi olla vielä siinä virheellisessä käsityksessä, että nämä kaikki olisi jotain puheliaita fashionistoja.

Ulkonäkö:
Jos olet syyttänyt suomalaisia tyylittömyydestä niin tule tänne. Eri asia varmaan jossain Lontoon keskustassa, mutta täällä näkee mitä järkyttävimpiä näkyjä. Suurin probleema on, että kaikki on ihan sen näköisiä kuin olisivat nousseet roskapöntöstä tai vähintään suoraan sängystä kadulle. En siis meinaa sitä, että pitäisi olla ulkonäöstä kiinnostunut tai mitään, mutta kyllä mun mielestä ihmisen perushygieniaan kuuluu pestä hiukset edes silloin tällöin. Ja vaateyhdistelmät saa joskus hymyn huulille, joskus taas tekisi mieli itkeä. Syksyllä yleinen yhdistelmä oli läpikuultavat legginsit ja napapaita, tarviiko mun edes sanoa mun mielipidettä. Yleinen ongelma täällä on liika meikki ja lisäksi liika paino. Valitettavasti täällä huomaa, että epäterveellinen ruoka ja kouluruuattomuus tekee tehtävänsä: ylipainoisia ihmisiä on varmasti kaksi kertaa enemmän kuin Suomessa. Ihan terveyden kannalta kommentoin tätäkin, ei mulla nyt muuten väliä. Hiusten väreissä suosittuja on pinkki, vihreä ja kirkkaan oranssi. Hiukset on tapana taiteilla päänpäälle suihkulähteeksi niin, että tyttöporukka näyttää laumalta ananaksia. Yleisesti överit on yleisiä, kaikkea on liikaa: paljasta pintaa, meikkiä, tekohiuksia, tekokynsiä ja painoa.

Luonne:
Mun käsitys brittejen luonteesta ennenkuin tulin tänne oli varmaan se perus, eli että he on puheliaita ja tunkee sitä small talkia joka väliin. Tämä on suurimman osan kohdalla ihan totta. Mutta mulle yllätyksenä on tullut se, miten koulussa melkein kukaan oppilas ei uskalla puhua/vastata tunnilla. Ihan ekana koulupäivänä oltiin luokissa, ja ope pyysi kaikkia sanomaan oman nimensä ja yhden asian itsestään. Ei mun mielestä mikään mahdoton tehtävä, ja mä sentään en vastaa omalla äidinkielelläni. Mutta näistä kukaan ei saanut sanaa suustaan! Ja yhdet tytöt kieltäytyi kokonaan pitämästä PowerPoint esitystä luokan edessä, kuulemma liian noloa. Outoa. Mutta kyllä näissä niitä small talkinkin juttelioita riittää, ja usein bussissa tai jossain muualla tulee juteltua joillekin tuntemattomille. Nämä myös ylireagoi kaikkeen uskomattoman energisesti. Varsinkin toi mun hostmom on jo melkein rasittavan puolella kun se hämmästelee asoita niin suureella innolla.

Tossa vielä random kuva. Mulle kyllä puddingit maistuu ilman sitä stressiäkin. Stressiä on kertynyt lähinnä siitä, että oon tajunnut miten monia erilaisa ruokia mun täytyy ehtiä maistaa! No totta puhuen tässä on vielä aikaa onneksi. Ja Tonjen kanssa koko ajan toteutetaan maistelua, ainakin on eri suklaamerkit tulleet tutuiksi...

 Heipparallaa kaikille! (lähtee kävelemään kohti jääkaappia..)