Hyvä herra opetusministeri

Nyt on jo maailmankirjat sekaisin, Tonje pyysi multa apua matikan läksyissä. Taitaa olla epätoivon partaalla, raukka. Siinä x:iä, y:itä ja sekalaisia potensseja ja jakoviivoja pöllämystyneenä tuijottessani huomasin miten paljon negatiivisia tunteita pieni asia voi aiheuttaa. Samalla syntyi päässä kauhun ajatus siitä, kun ensivuonna pitää matikkaa Suomessa jatkaa. Tunnen kun adrealiini virtaa suoniini, hapenottokyky on huipussaan ja tuskanhiki virtaa otsallani. Olen jo nyt unohtanut kaiken kaikesta, joten ensivuonna varmaan menee mahtavasti! Sanoinkin Tonjelle, että jotain vikaa yhteiskunnassa pitää olla, jos arvostetaan matikkaa näin paljon. Onneksi en tääl sitä joudu tekemään, mutta täyty tää tunnekuohu purkaa tänne jokatapuksessa :D Ja jos olet Suomen opetusministeri joka lukee tätä niin PLIIS tee jotain leikkauksia siihen lyhyen matikan kurssien määrään!

Yksi asia mikä on ihan mahdoton täällä on liikenne. Tiet on jo muutenkin liian kapeita, mut sit nämä viel parkkeeraa molemmille puolille tietä. Bussit pujottelee siellä sit miten sattuu. Ja esim. jos ambulanssin pitäisi päästä johonkin niin siihe menee kyl puolet enemmän aikaa kuin pitäisi tän parkkeerauskulttuurin takia. Ja tietty täällä sit tulee ruuhkia, vaikka paikka on pienempi kuin Turku missä ei samanlaisia ole ollenkaan.  Jalankulkijoita ei varota eikä arvosteta paljon yhtään. Meiän koulunkin kohdalla on iha mahdotonta, vaiks kyllä kaikki tietää et siellä on pieniä lapsia. Itekki meinasin jäädä taksin alle yks päivä, eikä todellakaan ollut mun syytä! Mut vasemmanpuoleiseen liikenteeseen oon tottunut tosi hyvin. Aloin yks päivä miettiä, että mihin suuntaan autot menee Suomessa liikenneympyrässä. En saanut mitenkään päähäni mielikuvaa autoista ajamassa vastapäivään!

Ja välillä tuntuu kuin oisi jossain etelänmaassa, koska autokulttuurin lisäksi muutkin asiat on erilaisia kuin Suomessa. Sitä luulisi, että tämä Englanti ois enemmän samanlainen Suomen kanssa kuin esim. Italian, mutta väärässä olin. Esimerkiksi tänään yksi isovaatekauppa oli suljettu. Ovessa oli vaan pieni paperilappu siitä, että kauppias on sairas. Mutta kyseinen InterSport on kyllä sen verran iso, et luulen et olivat työporukan kanssa päättäneet vaihtaa vapaalle. Ja tää nyt ei liity ehkä tähän, mutta koska kännykkäliittymä ei ystävällisesti toiminut tänään(kään) niin olin menossa sinne liikkeeseen valittamaan. Mutta kun pääsin sinne, sitä ei ollutkaan enää! Jälleen kerran  ovessa paperilappunen, jossa kerrottiin kaupan olevan remontissa, ja jos on ongelmia niin pitää mennä Gloucesterin liikkeeseen. Muuten oisin jo varmaan räjähtänyt siihen paikkaan, mutta onneksi olen muutenkin menossa huomenna perjantaina sinne illalliselle kavereitten kanssa.

Poikkesin sitten ostamaan sen hameen mistä oli kuvaa jo viime päivityksessä. En saanut sitä mielestäni ja Tonje (luultavasti haluaa vaan lainata sitä) rohkaisi mua ostamaan sen. Meillä alkaa olla pieni ongelma Tonjen kanssa, koska meidän vaatekaappi on liian täynnä. Osaa vaatteista säilytettään jo sen päällä, sekä tietysti lattialla. Tulipa kirjoitettua paljon, ainakin enemmän kuin yleensä. Mulla on aika paljon kaikkia koulujuttuja mitä pitäisi tehdä, mutta hiljaa hyvää tulee, kotiin en jaksanut mitään läksyjä ottaa mukaan. Teen sitten vapaatunneilla tai viimehetken paniikissa tapani mukaan. Toivottavasti ei tullut negatiivista mielikuvaa tästä postauksesta, olen siis edelleen iloinen ja tyytyväinen kuin pikku possu ruokaa saadessaan. Tänään yksi tyttö kerto meille et se luuli et me ollaan Tonjen kanssa siskoja, ei muuten ollut ensimmäinen! Ollaan kyllä ihan erinäköisiä, mut näiden näkökulmasta ollaan varmaan kaksi pitkää randomia pohjoisesta, luulee ehkä viikingeiksi!

Ostettiin noi 3D-lasit omaksi leffateatterista, tyylikkyyden multihuipentuma!